tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kehittyykö kehittäminen?


Kehittäminen on olennainen osa ammatillista osaamistamme. Sen merkitys korostuu entistä enemmän, kun toimintaympäristössämme tapahtuu muutoksia, joihin olisi reagoitava.  2000-luvulta lähtien alallamme on ollut erilaisia julkisrahoitteisia kehittämishankkeita, joissa on pyritty saamaan ratkaisuja etenkin sähköiseen tiedonhallintaan. Tuloksia on syntynyt, toki hutejakin ja ylioptimistista hypetystä, mutta ne kuuluvat kehittämiseen.  
Tarkoitukseni ei ole osoitella sormella ketään, ei itseäkään. En epäile hetkeäkään, etteikö kaikilla kehittämistoiminnassa mukana olevilla olisi vilpitön halu kehittää toimintaa ja etsiä uusia ratkaisumalleja.
Mutta voitaisiinko tätä julkisella rahoituksella tapahtuvaa alamme kehittämistä kehittää? Tilanne on se, että toiset hankkeet junnaavat paikallaan vuosia, toisaalta samanaikaisesti samoja asioita kehitetään useamman organisaation toimesta. Lisäksi ainakaan omalla kohdallani erilaisista hankkeista, joihin voisi mennä mukaan, ei ole pulaa. On pakko priorisoida, paljonko paukkuja mihinkin voi laittaa.
Mielestäni julkisrahoitteisessa kehittämistoiminnassa voitaisiin uudistaa hankkeiden organisointia, yhdistää erilaisia rahoituslähteitä ja muuttaa niiden käyttöehtoja sekä laittaa enemmän resursseja hankkeiden tulosten saamiseksi konkreettiseksi toiminnaksi. Pieni ryhmä on tehokkaampi kuin suuri. Vastuuta on annettava entistä enemmän todellisille tekijöille ja heidän näkemyksiinsä on luotettava. Erilaiset projektirahoituksen lähteet, joita käytetään asiakirjahallinnan kehittämiseen, tulisi yhdistää. Samanaikaisesti rahoituksen käyttöehtona tulisi olla selkeästi konkreettisen toiminnan aikaansaaminen loppuraporttien sijaan. Hankesuunnitelmissa usein esitetään tavoitteita, joiden toimivuus tai ylipäätänsä tarve, ei ole tiedossa. Hankkeisiin tulisikin palkata substanssin hallitsevien ja teknisten osaajien lisäksi myös markkinoinnin ja liiketoiminnan ammattilaisia. Siis tuotekehitysryhmä, jonka työn tuloksena syntyy palvelukonsepti.
 
Jarmo Luoma-aho
arkistonjohtaja