maanantai 29. joulukuuta 2014

Vapaudenmitaleiden jakoa 70 vuotta myöhässä


Lokakuun lopulla eräs Helsingin Kruunuhaassa asuva henkilö otti meihin yhteyttä, ja kertoi hänen kerrostalonsa vinttivarastossa olevasta puuarkusta, joka sisälsi Petsamon Nikkeli Oy:n asiakirjoja. Asukkaalla itsellään ei ollut mitään tietoa siitä, että miten kyseinen puuarkku oli vintille joutunut. Eikä tuota tietoa ollut edellisellä omistajalla, eikä hänenkään edeltäjällään. Ilmeisesti aiemmat asukkaat olivat vain jättäneet puuarkun sinne vinttivarastokopperoon (varmaankin siksi, että se sijaitsi tämän yli 100 vuotta vanhan kivitalon ylimmässä kerroksessa, ja sieltä oli vain kapeat kierreportaat alas). Nykyinen asukas oli miettinyt, että heittääkö hän asiakirjat roskikseen, vai löytyisikö niille joku parempi paikka. Jotakin kautta hän sitten oli (Google?) kuullut meistä, ja otti yhteyttä tänne Elkaan. Marraskuun 26. päivä meidän työntekijät olivat sitten pakettiauton kanssa arkistonnoutokeikalla Helsingissä, ja kävivät samalla noutamassa tämän Petsamon nikkelin puuarkun.

Pari viikkoa ennen joulua eräs meidän työntekijämme alkoi järjestämään Petsamon Nikkelin arkistoa. Vähän ajan päästä hänelle tuli vastaan lähettämättä jääneitä 2. luokan vapaudenmitaleita, sekä niiden myöntökirjoja. Petsamon Nikkeli Oy:n työntekijöille oli jatkosodan aikana myönnetty satoja kunniamerkkejä, ja tämä lista käsitti sellaisia henkilöitä, joille mitalia ei syystä tai toisesta pystytty lähettämään. Toki osa on voinut olla sellaisia henkilöitä, jotka olivat kuolleet sodassa, mutta suurimman osan kohdalla syy oli varmastikin se, että heidän ajantasaisia osoitetietoja ei onnistuttu löytämään. Ihmisethän liikkuivat sodan aikana paljon paikkakunnalta toiselle, ja Petsamokin jäi sodan jälkeen rajan taakse, eli siinä mielessä osoitetietojen puuttuminen ei ole mikään ihme.

Mietimme sitten, että mitä teemme mitaleille. Esineethän eivät kuulu arkistoon, mutta ei niitä oikein roskalavallekaan voi heittää. Niinpä päätimme laittaa ilmoituksen Facebookkiin, ja toivoa, että viestiä jaettaisiin esimerkiksi sukututkimussivustoilla. Tilastojemme mukaan tähän mennessä ilmoituksen on nähnyt noin 8000 ihmistä, ja meille on tullut 6 yhteydenottoa mitalinsaajien sukulaisilta. Iso osa näistä Inarin ja Ivalon suunnasta, jossa Facebook-viestiämmekin on ahkerimmin jaettu. Varmistimme syntymäaikojen perusteella, että kyseessä on varmasti sama henkilö, ja lähetimme mitalit ja myöntökirjat postitse. Oletettavasti kuuteen kotiin saapui siis joulunalusviikolla kirjekuori Elkasta.

Ihan ainutkertainen ei tämä mitaleiden jakamiskampanja ollut, sillä pari vuotta sitten teimme samanlaisen, kun Enso-Gutzeitin Kaukopään tehtaiden arkistosta löytyi myös jakamatta jääneitä kunniamerkkejä. Niistäkin merkeistä muutama pääsi oikeille omistajilleen.

Tässä on Uuden Inarin lehtijuttu siitä, kuinka eräs näistä Petsamon Nikkelin mitaleista päätyi kunniamerkin saajan pojalle.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö