torstai 15. toukokuuta 2014

Olikohan loppuun asti mietitty päätös?

EU-tuomioistuimen ns. Google -päätös on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Viimeisimpänä asiaa kommentoi BBC:n haastattelussa Wikipedian perustaja Jimmy Wales, joka kuvaa tuomiota laajamittaisimmaksi Internetin sensuroimista koskevaksi päätökseksi.

Useimmat kriitikot nostavat esille ensisijaisesti tuomion epämääräisyyden. Kukaan ei tunnu tietävän, että koskeeko se myös muita hakukoneyhtiöitä, kuten Yahoota ja Bingiä. Eikä myöskään sitä, että mikä on sellainen vanhentunut ja arkaluonteinen tieto, joka pyynnöstä täytyy poistaa. Toisin sanoen päätöksen tulkintaan ei ole minkäänlaista ohjeistusta.

Muistiorganisaatioiden näkökulmasta tämä on vielä vain ukkosen jyrinää horisontissa, koska se koskee hakukoneiden ja sivustojen välisiä yhteyksiä, ja poistovelvoite on annettu nimenomaan hakukoneyhtiölle. Mutta tämä ajatus oikeudesta tulla unohdetuksi on paljon laajempi, ja siihen ottaa kantaa myös EU:n tietosuojadirektiivi. Siinä vaiheessa kun jotkut neropatit päättävät laajentaa oikeuden koskevan hakukonelinkkien lisäksi myös niiden taustalla olevia rekisteri- ym. aineistoja, niin arkistoissa ympäri Eurooppaa kuuluu varmasti syvä ja pitkä huokaisu.

Tässä tilanteen kehitystä seuratessa on kiva odotella, että milloin joku ex-poliitikko, vaikkapa Tony Blair tai Silvio Berlusconi, keksii pyytää arkaluontoisten linkkien poistamista...

Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

tiistai 13. toukokuuta 2014

Oikeus tulla unohdetuksi


Tämän päivän merkittävin uutinen (toistaiseksi) tuli vaihteeksi jostakin muualta kuin Ukrainasta, nimittäin Luxemburgissa sijaitsevasta EU-tuomioistuimesta. Siellä tehtiin päätös, jonka mukaan ihmisellä on oikeus tulla unohdetuksi. Jostakin syystä Yleisradio ei ole noteerannut koko uutista, vaikka esimerkiksi BBC:n verkkosivuilla se on ollut ykkösjuttu aamupäivästä lähtien. Kyseessä on siis espanjalaismiehen tapaus, jossa hän valitti tuomiostaan, että Googlen täytyy poistaa hakutuloksistaan hänen vanhaa konkurssitapaustaan koskevat linkit. Ja nyt Googlen on siis taivuttava poistamaan arkaluontoiset linkit henkilön niin pyytäessä.
Tuomiothan ovat pitkään olleet eri maissa julkisia. Samoin iso osa oikeudenkäyntiasiakirjoista. Suomessa Kauppalehden protestilistalta on vuosikymmenten ajan voinut katsella, että millä firmoilla on maksuja rästissä. Kaikki tämä tieto on ollut aina ennenkin julkista – ja on sitä tietysti jatkossakin. Mutta jotenkin maailma ei ole vielä sopeutunut digitaaliseen murrokseen. Tieto ja sen julkisuus ei ole muuttunut. Ainoastaan tiedon löydettävyys on muuttunut, ja se laittaa nyt ihmisiltä pasmat sekaisin. Ja kestänee vielä hyvinkin vuosikymmeniä, ennen kuin synapsimme ovat järjestäytyneet uudelleen digitaaliseen maailmaan sopivaksi. Sitä ennen tulee varmasti ylilyöntejä puolin ja toisin. Joissakin tapauksissa tietoa on liian helposti saatavilla, ja toisissa tapauksissa sitä taas pantataan tarpeettomasti.
Tämä uutinen koskettaa tietysti arkistoja ja muitakin muistiorganisaatioita. Koskeeko oikeus tulla unohdetuksi arkistoaineistoakin. Mitä jos joku sotaveteraani nyt ilmoittaisi, että hänen nimensä on poistettava sotapäiväkirjoista ja hänen kantakorttinsa tuhottava. Jään mielenkiinnolla seuraamaan kehitystä.
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö