torstai 23. tammikuuta 2014

Historian markkinointia

Turun yliopistossa tarkastetaan tulevana lauantaina mielenkiintoinen väitös: Maarit Grahnin "Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa."

Tutkimuksen teemana on se, kuinka historia ja kulttuuriperintö voivat toimia yrityksen voimavarana. Saksassa ja Ruotsissahan tätä historian markkinointia on tehty kauan, ja nyt se näyttää onneksi leviävän Suomeenkin. Saksassa lähtökohta oli toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin suuryritysten täytyi "selvittää pesänsä" osallisuudestaan natsiaikaisiin hirmutekoihin. Havaittiin, että paras tapa on kertoa asioista avoimesti, eikä yrittää piilotella niitä. 1970- ja 1980-luvuilla fokus oli siirtynyt jo positiivisimpiin asioihin. Huomattiin, että pitkä historia tuo yritykselle tietynlaista vakuuttavuutta, uskoa tulevaisuuteen sekä apua selvitä kriisitilanteista. Yrityksen historian esilletuomisella voitiin myös paremmin sitouttaa työntekijöitä ja hoitaa, nykykielellä ilmaistuna, yhteiskuntasuhteita.

Grahn yhdistää tutkimuksessaan kulttuuriperinnön ja liiketaloustieteen tutkimuksen sekä historiantutkimuksen lähestymistapoja. Itse väitöskirja löytyy täältä: https://www.doria.fi/handle/10024/94239

Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Viimeiset dinosaurukset


Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi maanantaina Mika Pajarisen ja Petri Rouvisen tutkimuksen tietokoneiden uhkasta eri ammattikunnille. Yleisradio teki nettisivuilleen taulukon, josta voi hakea eri ammattikuntia, ja katsoa niiden katoamisen todennäköisyyksiä ja työpaikkojen lukumäärää. Määritelmän mukaisesti todennäköisyys kertoo sen, että kuinka todennäköisesti ammatti häviää tai sen sisältö olennaisesti muuttuu seuraavien 10-20 vuoden aikana. Meistä arkistoihmisistä oli sanottu näin:
  • Arkistotyöntekijät, tn 94,5 %, työpaikkojen lkm 677
  • Arkistonhoitajat ja museoalan erityisasiantuntijat, tn 38,3 %, työpaikkojen lkm 1419
Kyllähän kehitys kentällä on ollut tämän suuntaista jo pitkään. Kovinkaan monesta yrityksestä ei löydy enää työntekijää, jonka nimekkeessä mainittaisiin sana "arkisto". Sama koskenee myös julkistakin sektoria. Vanhojen arkistonhoitajien siirryttyä eläkkeelle, on heidän tehtäviään siirretty tietohallinnon, lakiasiainosaston ja joissakin tapauksissa jopa kiinteistönhallinnan työntekijöille. Siinä mielessä tuo ETLAn tutkimuksen kuvaama uhka arkistoalan työpaikoille (tai ainakin ammattinimikkeille) on hyvin todellinen.
Kaipa meitä arkistonhoitajia - erään aikakauden viimeisiä dinosauruksia - jää kuitenkin vielä päätearkistoihin. Vaikka ammattinimikkeet ovat täälläkin kyllä jo aikaa sitten muuttuneet tietopalvelusihteereiksi, kehittämispäälliköiksi sun muiksi. Katsotaan nyt, että missä vaiheessa perinteikäs arkistomestarin titteli vaihtuu logistiikan- ja kiinteistöjenhallinnan asiantuntijaksi.
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö