tiistai 26. marraskuuta 2013

FIDA jalkautui businesskentälle


FIDA oli mukana Suomen Muotoilusäätiön näyttelyssä Alihankintamessuilla 24.–26.9.2013 sekä Lahti Business Day tapahtumassa 21.11.2013

Alihankintamessut pidettiin Tampereen messukeskuksella 24.–26.9.2013. Muotoilusäätiö piti E-hallin aulassa näyttelyn, jossa oli mukana FIDAn esineistöä. FIDAn arkistosta esillä oli Pentti Leskisen Exel suksisauvojen sompia ja Silenta kuulosuojaimia. Samat esineet olivat myös esillä Lahti Business Day tapahtumassa 21.11.2013.


FIDAn arkistomateriaalia apunaan käyttäen Muotoilusäätiön muotoilijat ja graafikot tekivät esineiden rinnalle myös tuoteprosessia kuvaavat planssit/julisteet. Näissä plansseissa pääsi esille Pentti Leskisen arkiston asiakirja-aineisto.  Näyttely antoi hyvän kokonaiskuvan suksisauvojen sompien ja kuulosuojainten tuotekehitysprosessista.

Muotoilusäätiön ja FIDAn näyttelyihin liittyvä yhteistyö on sellaista yhteistyötä, jossa FIDA haluaa olla mukana myös tulevaisuudessa. FIDAn arkistomateriaalista löytyy erinomaisia näyttelyesineitä, jotka ovat tärkeässä asemassa kun käsitellään muotoilijan tuotekehitysprosessia prototyypistä valmiiksi tuotteeksi. Esineet elävöittävät arkistoaineistoa erityisesti täällä muotoilun puolella.  

Erilaiset näyttelyt ja seminaarit ovat hyviä tapoja nostaa FIDAn tunnettavuutta uudelle tasolle. Kuitenkin tällainen toiminta vaatii yhteistyöverkoston jonka avulla voimme olla monessa mukana.
 
Tytti Vuorikari
Finnish Industrial Design Archives

tiistai 12. marraskuuta 2013

Arkistojen päivän huumaa


Elkan Arkistojen päivän tapahtuma keräsi jo toisena vuotena peräjälkeen kaksisataa vierasta tutustumaan keskusarkistomme toimintaan. Maakuntalehdessä perjantaina julkaistu otsikko sai minutkin oikein hätkähtämään: Suosittu arkistotapahtuma lauantaina Mikkelissä”. Siis hetkinen… siinä mainitaan sanat ”arkisto” ja ”suosittu” samassa lauseessa. Runsaan kävijämäärän lisäksi erittäin positiivista oli myöskin saavutettu medianäkyvyys. Tapahtuman tiimoilta tehtiin nimittäin kaksi radiohaastattelua ja kolme lehtijuttua.

Arkistojen päivän tapahtuman suosio on jo itsessään hyvä esimerkki asiasta, jota olen tässäkin blogissa usein toistellut: kyllä (asiakirjallinen) historia ihmisiä kiinnostaa, kun se vain paketoidaan oikein. Ja ilmeisesti olemme siinä paketoinnissa jollain tavalla onnistuneet, kun kävijämäärät ovat olleet kasvusuunnassa.
Kuvassa "lentoemäntiä", jotka ottivat vieraat vastaan tutustumaan matkailuaiheiseen näyttelyymme

Ei Arkistojen päivän tärkein anti ole mielestäni varsinaisesti näyttelyn pystyttäminen ja siihen tutustuminen. Tärkeintä on saada ihmisiä tulemaan arkistoon ja madaltaa heidän kynnystään asioida arkistossa. Ei arkistot ole instituutioina kovinkaan tuttuja edes täällä Mikkelissä. Usein kysytään, että mitä se tutkiminen maksaa ja kuka sinne arkistoon saa tulla tutkimaan. Arkistot kun eivät vaan satu olemaan yhtä tunnettuja paikkoja kansalaisille kuin kirjastot ja museot. Ja osittain siihen on syynä ihan puhtaasti arkistonhoitajien elitistinen suhtautuminen. Puhutaan tutkijoista, tutkijasaleista ja tutkijapalvelusta, eikä käytetä esimerkiksi yleisempää termiä asiakaspalvelu. Tietojärjestelmätkin suunnitellaan ensisijaisesti tutkija-asiakkaita ajatellen (kuten kirjoitin viimeksi tuossa Finna-tekstissä) eikä suurta yleisöä varten.

Arkistojen päivällä on hyvin tärkeä merkitys juuri siitä syystä, kuin miten se mainitaan Arkistojen päivän verkkosivuillakin: ”Päivän tarkoituksena on saada arkistot ja niiden toiminta kansalaisten tietoisuuteen sekä korostaa niiden roolia vapaan pohjoismaisen yhteiskuntamuodon säilyttäjinä ja edistäjinä.”
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

torstai 7. marraskuuta 2013

Finnasta, osa 2

(Eilinen kirjoitukseni Finnasta poiki yllättävän paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Täsmennän eilistä kirjoitustani vielä vähän samalla asialla, mitä kommentoin Sukututkijan loppuvuosi -blogissakin.)

Suomessa on noin 300 000 5.-9. luokkalaista peruskoululaista ja 100 000 lukiolaista, jotka voisivat hyvin käyttää Finnaa historian, ruotsinkielen ja vaikkapa kuvaamataidon tunneilla. Suomessa on satatuhatta sukututkijaa, jotka voisivat hakea Finnasta vähän vaihtelua kirkonkirjoille. Suomessa on satojatuhansia historianharrastajia, jotka voisivat käyttää Finnaa oman tutkimusaiheensa lähteiden etsintään. Entäpä SoTe-puoli? Esimerkiksi vanhojen valokuvien, julisteiden, mainosten, jne, katselua käytetään yleisesti ikääntyneiden muistin aktivoinnissa. Mikä potentiaali SoTe-puolelta löytyisikään. Esimerkiksi täällä susirajan pohjoispuolella Mikkelissä mietitään ihan tosissaan, että kuinka muistiorganisaatioiden kuva-aineistoa voitaisiin hyödyntää vanhustyössä.

Termi "kansallinen" velvoittaa minusta siihen, että Finna on saatava näiden suurten kansanjoukkojen tietoisuuteen ja heidän palveluun. Kannattaako keskittyä Suomen noin kolmen tuhannen humanistisen tutkijan palveluun, varsinkin koska he käyttävät joka tapauksessa aivan muita järjestelmiä (= edistynyt tutkija pyrkii mahdollisimman lähelle primäärilähteitään, eli käyttää mielummin ko. muistiorganisaation omaa taustajärjestelmää kuin geneeristä Finnaa).


En ole tällä hetkellä ollenkaan varma siitä, että osataanko/uskalletaanko Finnan kohdalla nyt tähdätä riittävän korkealle ja ajatella riittävän isosti. Mutta joka tapauksessa KDK on muistiorganisaatiosektorilla ehdottomasti tämän vuosikymmenen isoin juttu. Kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa ei ole ole vuosikausiin uskallettu edes pieraista ajattelematta sen vaikutuksia KDK-yhteensopivuuteen ja valmiuteen. Ja panostukset ovat valtavia. Meidänkin keskikokoinen arkisto on käyttänyt KDK-valmiuteen varoivaisestikin laskien yli 1000 työtuntia, joista suurin yksittäinen kokonaisuus noin 400 työtunnilla oli rajapintojen rakentaminen. Kun kerrotte nämä lukemat mukana olevien muistiorganisaatioiden lukumäärällä sekä työn keskimääräisellä tuntihinnalla, niin päästään kyllä aika komeisiin lukemiin. Siksi meillä osallistuja-organisaatioilla on mielestäni täysi lupa odottaa, että panostuksilla saadaan riittäviä vaikutuksia aikaan (panos-tuotos -ajattelutapa).

Lopuksi haluan tuoda esille sen, että minä kannatan Finnaa. Minusta se on (tai voisi olla) parasta mitä muistiorganisaatiosektorilla on tapahtunut pitkään aikaan. Ja kaiken ydin on (tai ainakin pitäisi olla) suurelle yleisölle kohdennettu yhden luukun haku- ja selauspalvelu.

Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Missä luuraa Finna?


Viisi vuotta, kymmeniä tuhansia työtunteja, johtoryhmä, ohjausryhmä, jaoksia, työryhmiä, alatyöryhmiä ja tietysti miljoonia euroja rahaa. Siinä on panostukset, mutta missä on tulokset? Kansallisen Digitaalisen Kirjaston asiakasliittymä, eli Finna, julkaistiin 22.10.2013. Jotenkin voisi kuvitella, että Finna olisi nyt kaikkien kansalaisten huulilla, onhan kyse sentään Kansallisesta ratkaisusta. Juttua pitäisi tulla ulos jatkuvalla syötöllä niin telkkarista, radiosta, sanomalehdistä, aikakauslehdistä ja vaikka mistä. Tekijöiden pitäisi nyt olla suuria julkkiksia, joita haastatellaan niin Sarasvuon kuin Nyberginkin ohjelmissa. Näyttää kuitenkin siltä, että Elkan Arkistojen päivän näyttely on saanut osakseen enemmän huomiota mediassa kuin Finnan julkaisu.

Finnan käyttäminen ja käyttämisen opastus tulisi olla jokaisen Suomen peruskoulun opetusohjelmassa. Finnan käyttämiseen liittyviä kursseja pitäisi olla tarjolla pilvin pimein Suomen jokaisen kansalaisopiston opetustarjonnassa. Finnan käyttämistä tulisi opettaa jokaiselle uudelle korkeakouluopiskelijalle perusopintoihin kuuluvalla tiedonhaun kurssilla. Nimessä mainittu käsite ”kansallinen” velvoittaa minusta siihen, että Finnan tulisi olla jokaiselle kansalaiselle tuttu tiedonetsinnän väline. Ja että viikoittaiset käyttäjät lasketaan sadoissa tuhansissa, ei muutamissa tuhansissa.

Kyllä noilla panostuksilla tavoitteena pitäisi olla haastaa Yleisradion Elävä arkisto Suomen suosituimpana kulttuurihistoriallisena haku- ja elämyspalveluna, ei pelkästään tyytyä olemaan pienen tutkija-asiakasryhmän neppailukanava.
 
Olli Alm
Tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö

maanantai 4. marraskuuta 2013

Tulevaisuutta rakentamassa


Mikkelin ammattikorkeakoulun Open Source Archive –hankkeessa ollaan nyt toteuttamassa Elkan Capture –projektissa määritellyn mukaista palveluarkistojärjestelmää. OSA-hankkeen kumppanina, ja tulevan tietojärjestelmän käyttäjänä, on Elka tietysti hyvin aktiivisesti mukana järjestelmän rakentamisessa. Hommahan hoidetaan ketterän kehityksen periaatteiden mukaisesti, eli annamme viikoittain palautetta, ja järjestelmää kehitetään annetun palautteen mukaisesti. Testaus pääsi käyntiin Juhannuksen tienoilla, kun proto julkaistiin. Sitä testailtiin ja kehiteltiin neljän kuukauden ajan, kunnes lokakuun lopulla proto ”saavutti” alfa-version asteen. Alfa-versio tarkoittaa sitä, että järjestelmässä on jo kaikki ydintoiminnot olemassa. Samalla kehityssykli hidastettiin yhdestä viikosta kahteen viikkoon. Toisin sanoen Alfa-versiosta ilmestyy uusi versio aina kahden viikon välein, kun taas proto uudistui viikoittain.
 
 
Kuvankaappaus Alfa-version arkistonhoitajan käyttöliittymästä. Allekirjoittanut on juuri testimielessä tallentanut järjestelmään Elkan Arkistojen päivän julisteen.

Uskoakseni palveluarkistojärjestelmän arkistonhoitajan käyttöliittymä on nyt noin 50 prosenttisen valmis. Kaikki perustoiminnot ovat jo olemassa, joten seuraavaksi täytyy keskittyä käytettävyyteen ja käyttöliittymän kehittämiseen. Kyllä Alfa-versiollakin pystyy jo aineistoa luetteloimaan ja hakemaan, mutta ei se hauskaa ole. Melko lähellä tuotantoversiota oleva Beta julkaistaan todennäköisesti helmi-maaliskuun tienoilla. Betassa pitäisi olla mukana jo kehittyneempi käyttöliittymäkin. Beta tulee olemaan jo niin valmis, että sen kanssa voimme aloittaa tuotantokäyttöpilotit. Ja kun arkistonhoitajan käyttöliittymä on valmis, niin sen jälkeen keskitymme asiakasliittymän tekoon sekä Capture-Clientin sovittamiseen OSA-järjestelmään.
 
 
Kuvankaappaus Alfa-version arkistonhoitajan käyttöliittymästä. Allekirjoittanut on juuri testimielessä tallentanut järjestelmään Elkan Arkistojen päivän julisteen metatietoja. Kuvassa on linkitykset kokoelmaan, toimijaan, toimintaan, tapahtumaan ja paikkaan.
 
Paljon virtaa vielä vettä Siekkilänjoessa ennen kuin uusi arkistotietojärjestelmämme on tuotantovalmis, mutta ihan selkeästi olemme kuitenkin oikealla tiellä. Eikä järjestelmän oletetakaan olevan lopullisessa muodossa projektin päättyessä. Päinvastoin, järjestelmää on tarkoitus ylläpitää ja kehittää koko sen elinkaaren ajan. Ja koska järjestelmä tehdään avoimen lähdekoodin palasista, niin on meillä käyttäjillä entistä suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa järjestelmän kehittämiseen. Jokaisesta pienestä muutoksesta ja toteutetusta rajapinnasta ei siis tarvitse maksaa maltaita ohjelmistofirmalle, vaan kehittäminen tapahtuu nimenomaan käyttöjäyhteisön toimesta.
 
Capture ja OSA -projektit tuntuvat (luonnollisestikin) herättävän hyvin paljon kiinnostusta kentällä. Kyselyitä tulee niin Elkan yritysasiakkailta (eli koska saamme siirrettyä sähköisen aineistomme sinne) kuin myös kollegoilta muista arkistoista. Ei toisaalta mikään ihme, sillä eihän Suomessa kovin montaa uutta arkistotietojärjestelmää tällä hetkellä kehitellä.
 
Olli Alm
- Kirjoittaja toimi projektipäällikkönä Capture-hankkeessa ja toimii asiantuntijana OSA-hankkeessa