keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Verkkonäyttelyn kokoaminen oli antoisa projekti

FIDA:n Muotoilun menestystarinoita -verkkonäyttely julkaistiin viime viikolla. Samalla sai päätöksensä näyttelyn noin puoli vuotta kestänyt suunnittelu- ja toteuttamisprosessi. Nyt onkin aika hieman hengähtää ja tarkastella, mitä kaikkea on vaatinut, että ”lapsi” on vihdoin saatu maailmalle kaikkien ihasteltavaksi.

Alkuun verkkonäyttely kulki työnimellä ”Perussuomalainen näyttely”, ja siinä oli tarkoitus esitellä kaikille suomalaisille tuttuja tuotteita sekä kertoa niiden muotoilusta ja muotoilijoista. Tavoitteenamme oli, että näyttely koostuisi näin aluksi neljästä osiosta, mutta tulevaisuudessa sitä olisi mahdollisuus laajentaa. Lisäksi näiden eri osioissa esiteltävien tuotteiden haluttiin olevan keskenään erilaisia, jotta teollinen muotoilu tulisi mahdollisimman laajasti esitellyksi.

Ensin lähdin kartoittamaan, minkälaista aineistoa FIDA:n arkistoista löytyy. Tämän lisäksi käytössäni olivat Elkan laajat yritysarkistot, joiden aineistoissa on onneksi paljon myös muotoiluun liittyviä asiakirjoja. Näyttelyn tekstien kirjoittaminen olikin varsin haastavaa, sillä runsaan informaation tiivistäminen suhteellisen lyhyisiin tekstiosuuksiin vaati paljon työtä. Näyttelyn haluttiin olevan hyvin visuaalinen ja sisältävän paljon kuva-aineistoja, joten kuvien ja piirustusten valitseminen, digitoiminen ja kuvankäsittely veivät myös oman aikansa. Tämän lisäksi näyttelyn elävöittämiseksi FIDA:n esineistä teetettiin 3D-mallinnuksia ja videotallenteita digitoitiin.     

Näyttelyn ulkoasun suunnittelun sekä teknisen toteutuksen päätimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa jättää ammattilaisten käsiin. Kilpailutuksen jälkeen näyttelyn toteuttajaksi valikoitui FIDA:n ja Elkan verkkosivutkin suunnitellut mainostoimisto Aalto Oy. Tiesimme jo entuudestaan heidän ”kättensä jäljen”, joten pystyimme luottamaan, että verkkonäyttely saisi heidän avullaan arvoisensa ulkoasun.

Kun näyttelyn osiot alkoivat olla valmiit niin sisällön kuin teknisen toteutuksenkin suhteen, oli aika siirtyä testausvaiheeseen. Siinä verkkonäyttelyn jokainen sivu käytiin läpi, ja testattiin eri selaimilla, että kaikki linkit toimivat, kuvat aukeavat, sivut skaalautuvat oikein ja videot toimivat. Samalla oli lyötävä lukkoon näyttelyn virallinen julkaisupäivä ja ryhdyttävä suunnittelemaan tiedottamista. Näyttelystä laadittiin lehdistötiedote ja mietittiin tiedotuksen kohderyhmiä ja -kanavia.

Verkkonäyttelyn tekeminen oli pitkä ja työläs prosessi, mutta samalla myös todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Aineistoja läpikäydessäni ja tekstejä kirjoittaessani opin ehkä hieman itsekin jotakin teollisesta muotoilusta, ja arvostus muotoilijoiden ammattikuntaa kohtaan kasvoi entisestään. Olen ylpeä näyttelystämme!

Sari Muinonen

torstai 22. maaliskuuta 2012

Capturen pilotointi käynnistyi

Capture-hankkeessa päästiin projektisuunnitelman mukaisesti maaliskuun alussa aloittamaan pilotointivaihe. Muutama viikko sitten polkaistiin pystyyn demoarkistotietokanta, jonka avulla niin analogisen kuin digitaalisen aineiston luettelointia, kuvailua ja hallintaa voidaan kokeilla. Tällä hetkellä metatietoelementtikenttiä konfiguroidaan vastaamaan Capturen metatietomallia sekä käytännön toiminnan asettamia vaatimuksia.

Järjestelmään tulee näillä näkyminen neljä erilaista ”tasoa”, jotka järjestyksessä suurimmasta pienimpään kulkevat työnimillä kantaobjekti, ryhmä, arkistoyksikkö ja asiakirja. Asiakirja (item) eroaa muista sillä, että se on pienin kuvailtava yksikkö, kun taas kolme muuta ovat kertymätasoja. Tosin ryhmä voi toimia joko kertymätasona tai yksittäisenä kantaobjektin alle lisättävänä luovutuksena. Kantaobjekti voidaan käsittää esimerkiksi arkistona tai kokoelmana. Kunkin kertymätason metatietoelementit tulevat olemaan melko pitkälti samanlaisia, jolloin kertymätasoja ja niiden sisältöjä voidaan helposti siirtää ja ryhmitellä uudestaan, esimerkiksi järjestämistyön yhteydessä.

Arkistonmuodostaja tullaan korvaamaan toimijalla. Siten esimerkiksi kantaobjektilla, jonka nimi on Matti Meikäläisen valokuvakokoelma, luovuttaja-toimijaksi merkitään Matti Meikäläinen. Sen sijaan ryhmän, arkistoyksikön ja asiakirjan tiedoissa voidaan toimijana mainita vaikkapa valokuvaaja. Elokuvan kohdalla toimijoiksi voidaan nostaa esimerkiksi ohjaaja, käsikirjoittaja, lavastaja, näyttelijät jne.

Pilotointi toivon mukaan ratkaisee monia käytännön toimintaan liittyviä ongelmia. Miten esimerkiksi metatietoja periyttämällä voidaan välttää turhaa luettelointityötä. Tai kuinka aineiston fyysinen hallinta (signumit, sijaintitiedot, hyllymetri- ja kappalemäärät, jne) saadaan pidettyä yhdenmukaisina tietokannassa olevien viitetietojen kanssa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Voisiko museopuolen metatietostandardeista ottaa oppia?

Olen viime päivinä yrittänyt tutustua museopuolen käyttämiin metatietostandardeihin. Capture- hankkeessa suunniteltavalla tietojärjestelmällä kun tulisi pystyä hallinnoimaan analogisten ja digitaalisten asiakirjojen, piirustusten, karttojen, valokuvien, äänitteiden ja liikkuvan kuvan lisäksi myös teollisen muotoilun arkiston esineitä ja niistä tehtyjä 3D-mallinnuksia.

Asiakirjahallinnon metatietostandardeissa pyritään keräämään tietoa itse asiakirjasta sekä asiakirjallisen tiedon käsittelyprosessista. Jälkimmäinen kuvaa sitä kontekstia, jossa ensiksi mainittu on luotu ja käytetty. Museoissa taas kerätään tietoa esineestä (vrt. asiakirja) sekä niistä tapahtumista (eng. Events), joihin esine on kuulunut. Näitä tapahtumia ovat esimerkiksi esineen valmistus, käyttö, löytäminen ja kuuluminen kokoelmaan. Asiakirjahallinnossa kontekstuaalinen metatieto pyritään tiedonohjaussuunnitelman/-järjestelmän avulla kuvaamaan jo ennen asiakirjojen syntymistä. Museoesineiden luettelointi ja kuvailu tapahtuu luonnollisesti takautuvasti.

Voisiko tästä events –ajattelusta kuitenkin olla jotain hyötyä myös arkistoissa? Kyllä varmaankin ainakin yksityisarkistoissa, joissa järjestämistyö tehdään pääasiassa takautuvasti. Tapahtuma (event) voisi olla yhden tai useamman arkistonmuodostajan ja arkiston kannalta merkityksellinen tapahtuma. Esimerkiksi Veitsiluodon ja Enso-Gutzeitin fuusio. Useissa eri arkistoissa on asiakirjoja, jotka voitaisiin linkittää tähän tapahtumaan. Tapahtuma voisi olla myös esimerkiksi yrityksen 50-vuotisjuhlat, Pertin läksiäiset, tai tyky-iltapäivä Ruunaankoskilla. Asiakkaiden tiedustelut koskevat hyvin monesti jotakin tuollaista yksittäistä tapahtumaa tai asiaa.

Asiasanoitus ja sanastopohjaiset ontologiat ajavat tietysti osittain samaa asiaa. Mutta tuskinpa ne Pertin läksiäiset tai yrityksen 50-vuotisjuhlat ovat yhteiskunnallisesti niin merkittäviä tapahtumia, että niitä tullaan koskaan esimerkiksi YSO:ssa näkemään. Myös asiakirjan tai muun dokumentin käyttöhistoria olisi mielenkiintoista ja hyödyllistä saada talteen, varsinkin jos todella yritetään puhua asiakirjojen elinkaaren osalta jatkumomallista. En usko, että pelkkä sähköisen tiedoston AuditTrail on tähän riittävä väline, eikä sitä ole siihen edes tarkoitettukaan.

En tunnustaudu tämän alan huippuasiantuntijaksi, joten mielelläni ottaisin kommentteja vastaan joko tähän blogiin, sähköpostiin tai vaikka ihan suullisesti.