maanantai 13. helmikuuta 2012

Historiapäivillä Lahdessa

Kävin viime lauantaina kuuntelemassa kolmannettatoista kertaa järjestettyjen Suomalaisten historiapäivien esityksiä Lahden Sibeliustalossa. Ennätin aamu- ja iltapäivän kuluessa osallistua kolmeen eri teema-osioon. Aamun aluksi Martti Turtola ja Pasi Tuunainen keskustelivat Jyrki Vesikansan johdolla sotahistorian tilasta Suomessa. Sen jälkeen kuuntelin Olli Kivisen johtamaa osiota sotakorvauksista, jossa esiintyivät Karl-Erik Michelsen, Sakari Heikkinen ja Juhana Aunesluoma. Ja iltapäivällä ennätin vielä tutustua puheenjohtaja Eero Miettisen, sekä alustajien Susann Vihman, Pekka Korvenmaan ja Timo Ahtiaisen, johdolla suomalaiseen muotoiluun. Näin arkistonhoitajan näkökulmasta on aina mukava huomata, kuinka historia elää ja sitä tutkitaan. Se antaa lisämotivaatiota meille asiakirjojen säilyttämisestä ja käyttöönsaattamisesta huolehtiville.

Poimin kuuntelemani teemasessiot (esityksiä on yhtä aikaa neljässä eri salissa) sekä henkilökohtaisen kiinnostukseni että työasioita koskevan yhteyden pohjalta. Pasi Tuunainen oli yliopistossa toinen gradu-ohjaajistani ja Martti Turtolan tuotannosta olen lukenut monia elämänkertoja. Sotakorvaukset taas olivat tietysti tärkeä osa suomalaista talous- ja ennen kaikkea teollisuushistoriaa, joten kytkös meillä Elkassa säilytettäviin aineistoihin on ihan selkeä. Puhujista Michelsen ja Heikkinen ovatkin tuttuja kasvoja tutkijasalistamme, ja kuuluupa jälkimmäinen Elkan valtuuskuntaankin. Alustusten jälkeen yleisöllä oli mahdollista esittää kysymyksiä ja kommentteja. Mukavaa olla kuulla erityisesti ”arkistonmuodostajien” itsensä ääntä, sillä yleisössä oli mm. vuorineuvos Jouko Sere, Rauma-Repola Oy:n entinen pääjohtaja, sekä eläkkeellä olevaa ylintä virkamiesjohtoa mm. Suomen pankista ja kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Kaikki edellä mainitut henkilöt olivat keskeisiä toimijoita, jos nyt ei ihan sotakorvausten aikana, niin sitä seuranneen bilateraalisen idänkaupan aikana kuitenkin.

Viimeiseksi kuuntelemani sessio suomalaisesta muotoilusta oli mielenkiintoinen paitsi siksi, että onhan meillä Elkassa nyt parin vuoden ajan pyöritetty teollisen muotoilun arkistoa FIDAa, mutta myös muun ajankohtaisuutensa ja kasvaneen merkittävyytensä ansiosta. Muotoilu on asia, johon ehkä vielä 20 vuotta sitten ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Toki tunnettiin yksittäisten sankarimuotoilijoiden, kuten Aallon, Franckin ja kumppaneiden, esinetuotanto. Nyt muotoilua tuntuu löytyvän joka puolelta. Fyysisten tuotteiden suunnittelun lisäksi muotoilu on levinnyt mm. palvelumuotoiluun, käyttöliittymien suunnitteluun ja brändäämiseen. Esiintyjistä mainittakoon, että professori Eero Miettisen kädenjälkeä voi ihailla Valmet Automotiven (silloisen Saab-Valmetin) arkistossa. Miettinen oli nimittäin muotoiluosaston johtajana suunnittelemassa avo-Saabien muotoilua Suomessa. Lisäksi meiltä löytyy Miettisen Sisu Autolle suunnittelemien kuorma-autojen piirustuksia. Vuodet 1998-2009 hän toimi Nokian muotoilujohtajana, mutta Elkassa säilytettävä Nokian arkisto ei sisällä noin uutta aineistoa.

Kaiken kaikkiaan oli mukava kuunnella hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä Lahdessa. Paikalla oli varmastikin joka teemasta Suomen parhaita asiantuntijoita. Yleisöstä voisi ehkä mainita sellaisen havainnon, että tunnelma oli kuin Vesijärven nuorisoseuran iltamissa: kovasti oli varttuneen oloista. Nuoriso – ja erityisesti keski-ikäiset – tuntuivat puuttuvan tapahtumasta kokonaan. Historiaan perehtyminen taitaa olla sellainen harrastus, johon useimmilla on aikaa vasta eläkepäivillä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Laittakaa päiväys, hyvät ihmiset

...vähäisiltäkin tuntuviin paperilappusiin. Arkistoja järjestävänä voi vaan ihmetellä millaisista asiakirjoista voi puuttua päiväys.

Vanhoista kirjoista, joita on käytetty jopa vuosia yhteen menoon, saattaa puuttua päiväys tai ainakin tieto siitä kuka sitä kirjaa on pitänyt, missä ja miksi. Kirja on ehkä levännyt siellä konttorin pöydällä vuosia ja sitä on pikkuhiljaa täydennelty ehkä välillä sivua kääntäen. Kaikki konttoristit ja muut asianosaiset ovat tuolloin tienneet, mikä kirja on ja mitä siihen laitetaan, mutta me arkistojen järjestäjät sadan vuoden päästä haromme hiuksiamme ja yritämme etsiä johtolankaa.

Ongelma ei poistu kuitenkaan uudemman aineiston kohdalla. Mainos- ja markkinointiaineistoa käsitellessä välillä voi vaan arvailla miltä vuosikymmeneltä esitteet tai lehtiset ovat. Toki me ammattilaiset olemme siinä arvailussa aika hyviä. Yllättävänkin tärkeiltä vaikuttavia asiakirjoja muistioita tms. saattaa tulla vastaan ilman selkeää päivämäärää. Oma lukunsa ovat tietenkin arkistoon saapuvat valokuvalaatikot täynnä nimettömiä ja päiväyksettömiä kuvia.

Sähköisten aineistojen lisääntyessä voidaan tässä suhteessa olla tyytyväisiä. Päiväyksiä tulee asiakirjoihin ja valokuviin automaattisesti. Tosin nyt ongelma kääntyy vastakkaiseksi. Päiväyksiä onkin jo liikaa. Tallennuspäivä, kopiointipäivä, luontipäivä, yhtiökokouksen päivä jne. Tiedostosta ja asiakirjasta riippuen valinnan varaa on.  Ja ne nimet, jos niitä löytyy, liittyvätkö ne oikeasti asiakirjan syntyyn vai onko asialla ollut satunnainen asiakirjapohjan tekijä, mistäpä sen voisi tietää.

Eli hyvä ei ole mitenkään. Mutta pliis, laittakaa päiväys!

Heljä Strömberg